maanantai 8. lokakuuta 2018

pimeydestä, osa II


Päätähuimaavaksi yltyneestä julkaisutahdistani huolimatta varastoon on jo jäänyt joitain lokakuun muistiinpanoja. Myös pimeästä.

Asioita, joita pimeässä luulen ihmisiksi:
  • kissat
  • puut
  • varjot
  • leipäpussit
  • sammal
  • valot
  • puput
  • muotojen päällekäisyyden liikkuvaisuus (kuten kahvimuki sähkökaapin päällä suhteessa takana oleviin kirjaviin katukiviin, tai maasta törröttävät ilmanvaihtoputket suhteessa edessä olevaan verkkoaitaan. liike luo liikettä.)

Asioita, joita pimeässä luulen kissoiksi:
  • ihmiset

Hylätyt raitiokiskot aiheuttaa mussa alakuloisuutta. Yleisesti sellaiset muistuttaa kaiken katoavaisuudesta. Koen sen useimmiten olevan merkki siitä, että joku jossain on päättänyt käyttää vähemmän rahaa julkiseen liikenteeseen. Tahtoisin päästä useampia teitä raitiovaunulla ja sallia harvempia teitä pääsevän autolla.

Hieman hylätyn näköinen, joskin luultavasti kuitenkin vanhemmilleen ihan tallessa oleva, lapsi roikkua kieppui väliaikaisessa liikennemerkissä Hakaniemen työmaalla. Samaistuttavaa.

Mulla on kotona sellainen t-paita, jossa on kuva melankolisesta pesukarhusta ja teksti legalise drugs and murder. En tohdi pitää sitä julkisilla paikoilla ja pelkäsin sen aikoinaan jäävän rajalla kiinni (ja viranomaisten saapuvan ovelleni kyselemään, mikä yhteiskunnan vihollinen minä oikein olenkaan), mutta se on monella tavalla mun sieluvaate. Pidän sitä öisin, niin se vahvistaa mun mustaa sielua ja manaa pahat henget sisälläni hyvään oikoseen seuraavaksi päiväksi.

Viikonloppuna paita kävi mun kanssa Turussa, sillä majoituin sellaisessa kodissa, jossa uskalsin nukkua sielupaidassani. Koti oli kokonainen talo, jonka kirjahyllyssä oli hyviä teoksia ja seinillä hyviä artefakteja. Turku esitteli kauneinta itseään. Lauantaina juhlin kirpeässä illassa ystävien kanssa tärkeitä asioita. Sunnuntaina kävelin joen viertä vierailulle. Rannan puut hehkuivat varmaankin kaikissa maailman väreissä ja Aura välkehti. Mustassa sielussani tuntui myös värihehkulta ja välkehdinnältä.


Kuvituksena tässä tekstissä: Satunnaisia syysotoksia Turusta. Tuoreita pimeyskuvia saattaisi jo olla saatavilla, mutta tuntuisi jotenkin liian ilmiselvältä, ja toisaalta Pimeydestä, osa I:stä epäkunnioittavalta, liittää ne osaksi tätä pimeyden mukaan nimettyä merkintää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti