perjantai 5. tammikuuta 2018

riman laskemisia *


En oikein oppinutkaan sitten kirjoittamaan. Pyörittelen usein mielessäni sellaista haavekuvaa, jossa istun luonnollisen tuntuisesti kerran viikossa tähän työpöydän ääreen tai sohvan nurkkaan läppäri kainalossani, siemailen vielä hieman liian kuumaa teemukillistani ja annan kaikenlaisten ajatusten vain vuotaa tekstikenttään. Haavekuvan tunnelmassa olennaista on se, että kirjoittaminen avaisi mieleni sisällä kiertyviä solmuja. Aivan niin kuin ennen vanhaan. Aivan niinkuin muutkin osaavat tehdä.

Olen viime aikoina vaipunut kovin helposti hienoiseen henkiseen usvaan. Sellaiseen lamaannuttavaan sumuun, minkä ympäröimänä mikään ei tunnu miltään muulta kuin korkeintaan vähän typerältä, pään sisällä ei liiku mikään hyvä tai paha, eikä ruumiini tunnu reagoivan mihinkään käskyyn. Ei sillä, että niitä käskyjä sille kovin ladeltaisikaan. On raskasta kokea, ettei jaksa lietsoa itseään eteenpäin vievään hurmokseen, tai edes ohkaiseen pirteyteen.

Sumun jatkuvasta läheisyydestä huolimatta olen myös jollain ihmeellisellä tarmolla puskenut arkisia askareita laatikosta "ikuisesti kesken" laatikkoon "auttavasti valmis". Viimeistelen parhaillani koko viime syksyn kestänyttä ja varsin kivutonta taivaltani taittoprojektin parissa. Olen suorittanut lähes ajallaan jo seitsemän erilaista erääseen verkkokurssiin liittyvää tehtävää, vaihtanut tyynyliinan ja aloittanut uudelle vuodelle sen arvoon sopivan uuden kalenterin, että pysyn kärryillä siitä, millaisia asioita "ikuisesti kesken" -laatikkoon vuonna 2018 kerääntyy.

Häiriinnyn hieman kiusallisen paljon siitä, että uutena vuonna taivutetaan nykyään kivutta uutena vuotena. Kiusallisen paljon siksi, että koen polttavaa tarvetta mumista jokaista kuulemaani tai lukemaani uutena vuotenaa kohtaan yhden uunna vuonnan.

[ – – ] *

Kuviutksena tässä tekstissä: Puhkisuodatettuja talvimaisemia Pohjois-Karjalasta.

____

* Julkaistu takautuvasti ja vaillinaiseksi jääneenä luonnoksena huhtikuussa 2018, sillä toimitus koki tekstissä käsitellyt asiat edelleen ajankohtaisiksi tai muutoin taltioimisen arvoisiksi.