"Kävin nyt jo toista kertaa oopperassa lyhyen ajan sisään. Ajattelen samoja ajatuksia kuin silloin viime kerrallakin, olisi varmaan ihan puhdistavaa kirjoittaa se aiheeseen liittyvä arkistossa lojuva luonnos oikeaksi tekstiksi. Ajatukseni ovat sillä lailla junnaavia. Ehkäpä seuraavan kerran jälkeen pelkän mainitsemisen jälkeen myös kirjoitan sen.
Pyhäputkeni keskisessä Suomessa sujui mukavasti. Siihen kuului muun muassa hillittyä ylensyöntiä, lumisia ulkoiluretkiä nostalgisissa maastoissa, eläimiä ja hyviä yöunia siskonpedissä. Koska kaikilla ihmisillä tuntuu olevan jonkinlainen mielipide joulusta, tekisi mieleni keksiä itsekin sellainen, virallinen jonka kirjoittaa vaikkapa internetiin. Koska asioissa, jotka eivät itsestään herätä mussa kamalasti tunteita, hakeudun mieluusti sellaiseen lähdekriittiseen konsensukseen yleisen mielipiteen kanssa, aiheuttaa tämä joulukysymys mulle vähän enemmän päänvaivaa, sillä ihmiset tuntuvat suhtautuvan jouluun jotenkin polaarisesti. On vaikea löytää lähdekriittinen konsensus, jos yleisestä mielipiteestä puuttuu jatkumo kokonaan."
Tämä taipumukseni aloittaa ihan hyvät tekstit ja sitten jättää ne puolitiehen välilehdelle auki muutamaksi viikoksi, kuvaa myös taipumuksiani elämässä tällä hetkellä. Mielessäni poukkoilee suunnaton määrä erilaisia ajatuksia, projektien siemeniä, elämänsuuntia. Intoudun niistä joiksikin hetkiksi, kunnes keskittymiseni napsahtaa poikki yhtäkkisesti ja peruuttamattomasti kuin kuiva spagetti. Välillä yritän keräillä näitä rippeitä ja loppusijoittaa ne jotenkin tyydyttävästi. Kokeilen jälleen. Edeltävät ajatukset kirjoitin joskus välipäivinä, kun ajattelin vielä tekeväni vuoden viimeisen julkaisun.
Vuosi 2018 muuttui vuodeksi 2019 ja minä olen muuttanut Viroon.
Kuvituksena tässä tekstissä: Henkilö tarkastelemassa vekkulia taidetta. Voisi olla muutakin, elleivät puhelimeni kuvatiedostot olisi jotenkin erityisen levällään ja ellen minä itse olisi niin kovin väsynyt niitä seulomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti