sunnuntai 20. tammikuuta 2019

yleismaailmankaikkeudellisesta tuulenvireestä ja omasta tarinasta


Tuntuisi mielekkäältä kirjottaa taas. Olen elänyt pari viikkoa kummallisessa todellisuudessa. Sellaisessa, jossa oma maailmankolo tuntuu ensi alkuun olevan samassa asemassa kuin aikaisemminkin*, mutta kolon reunojen toisella puolen on ollut käynnissä jokin liike. Jokin sellainen yleismaailmankaikkeudellinen tuulenvire, joka on puhaltanut vähän eri kohdasta kuin aikaisemmin. Jos sille olisi ollut herkistyneenä, olisi voinut aistia muutosten vääjäämättömyyden lisäksi myös muutosten laatua, uskoisin.

Olen asunut Tartossa ja käynyt lyhyellä matkalla Lontoossa. Tartto on huumannut mua. Erottanut todellisuudesta, mutta tuonut lähemmäksi itseäni kuin hetkeen. Lontoo taas pidemmästä välimatkastaan ja kaikista ihmeellisyyksistään huolimatta palautti todellisuuteen. Kaiken sen ihmeellisen keskellä, keskellä taianomaista ja kimaltelevaa musiikki- ja tanssiesitystä tuntui äkkiä siltä kuin yleismaailmankaikkeudellinen tuulenvire olisi muuttunut myrskyksi, leväyttänyt maailmankoloni ikkunat avoimiksi ja tunkeutunut väkivalloin sisään huomauttamaan olemassaolostaan. Joitain kuukausia sitten sanoin jotain sellaista, että välillä tuntee olevansa kosmisen värähtelyn välikappaleena. Siltä tuntui siellä keskellä hieman nuhruista, mutta valovoimaista teatteria**, kun olisi pitänyt nauttia esitetystä tarinasta. Sen sijaan huomasin tarinan, joka on mun oma.

Meni vielä hetki ennen kuin ymmärsin myrskyn merkityksen, mutta nyt heittelehdin siinä. Valmiiksi rasittuneena kaikesta myllerryksestä, jota se aiheuttaa. Rentoutuneena siitä, ettei enää tarvitse pitää kiinni. Olen itsepäisesti pitänyt kiinni vuoden päivät, vaikka myrsky on ollut tuloillaan koko ajan.

Nukuin yhden väliyön Tallinnassa. Sielläkin oli taianomaista, lumisadetta puutalojen räystäille ja papupastaan hurahtanut toveri menneisyydestä.


Kuvituksena tässä tekstissä: Satunnaisia otoksia Lontoosta.

____

* Asema on ollut siis jo pidempään jokseenkin sekava, nyt eri tavalla sekava.
** Ja keskellä erään edessä istuvan leidin aistit turruttavaa parfyymipilveä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti